”Eräs nainen sanoi minulle: Nyt omistan elämäni itselleni. Ne sanat ovat mukana minussa, sillä se on sitä, mitä minä pyrin saavuttamaan. Haluan, että ihmiset tuntevat olevansa mukana. Nykyään monet jäävät jälkeen. He jäävät jälkeen nopeassa yhteiskunnassa, jossa elämme. Nyt meidän on varmistettava, että kaikki pääsevät mukaan”, sanoo Hanna Zaid, joka aloitti työnsä Lumena- ja Conecto-projektien johtajana. Yhdessä Ted Srigleyn ja Ottilia Liljebergin kanssa hän tukee seitsemää osaprojektia niiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
Hanna on kolmen lapsisen äiti, asuu Nackassa ja on intohimoinen yhteistyöstä ja integraatiosta. Hän on ollut kansalaisyhteiskunnan toimijana jo kaksikymmentä vuotta, ja siellä hän on saanut syvempää tietoa siitä, mitä voidaan ja pitäisi tehdä perhe- ja työmarkkinakysymyksissä.
”Minä haluan nähdä ihmisen kokonaisuutena ja tiedän, kuinka tärkeää yhteistyö on, jotta se olisi mahdollista. Jos emme näe kaikkien osien yhteensovittamisen tärkeyttä, emme saa aikaiseksi tuloksia.”.
Hanna nostaa esiin mahdollisuudet, joita ainutlaatuiset projektimme tarjoavat, sillä ne toimivat kahden tason kautta. Hänen tehtävässään on tukea osaprojektipäälliköitä sekä työskennellä osaamisen kehittämisohjelmissa.
”Jos emme panosta henkilöstön osaamisen kehittämiseen, muutokset tapahtuvat hitaasti. Koulutus on osa henkilöstönhoitoa. Nyt luomme yhteisen alustan, jossa kaikki saavat yhdenvertaisen ja yhtenäisen osaamistasoa, joka on lisäksi räätälöity paikallisiin tarpeisiin.”
Hanna on viimeksi työskennellyt Tukholman kaupungin Etableringscentrumissa, jota edelsi ESF-hanke Hållbar etablering. Hän siirtyi sinne Arbetsförmedlingenista, mutta ennen sitä, vuonna 2016, kun monet tulivat tänne Syyriasta, hän työskenteli Punaisen Ristin keskuksessa kidutetuille pakolaisille, missä hän sai tärkeää kokemusta.
”Tapasin ihmisiä entisestä Jugoslaviasta, mutta myös maahanmuuttajia eri kansallisuuksista. He kävivät traumahoidossa ja olivat usein olleet yhteydessä terveydenhuoltoon, psykiatriaan, sosiaalityöhön, työvoimaviranomaisiin ja moniin muihin. Heillä oli erilaisia suunnitelmia ja toimenpiteitä, jotka usein ristiyhtyivät toisiinsa. He olivat hämmentyneitä eivätkä tienneet, mitä suunnitelmaa heidän pitäisi noudattaa. Usein he eivät ymmärtäneet, mitä monet ihmiset tekivät elämässään.” ”Mitä he tekevät tässä?”
Hanna työskenteli koordinoimassa toimia ja auttoi luomaan yhteisen suunnitelman, jotta he voisivat siirtyä eteenpäin työharjoitteluun, työhön tai opiskeluun.
”Katsoin, mitä jokainen toimija pystyi tuomaan mukaan, sen sijaan mitä jokainen toimija vaati osallistujalta. Ymmärsin, että tärkeintä on, että ihmiset tuntevat olevansa mukana, että he voivat hoitaa omaa asiaansa, tuntea itsensä arvokkaiksi ja hallita omaa elämäänsä. Se, mikä houkutteli minut Lumenaan ja Conectoon, oli holistinen ajattelutapa, jossa ihmiset ovat keskiössä. Sen sijaan, että ihmiset eksyisivät eri toimijoiden välillä, voimme opastaa ja tukea heitä työskentelyyn tai opiskeluun.”
Hän toteaa, että alalla on paikkoja täyttää, mutta myös että on monia, jotka voivat tukea ja luoda ratkaisuja. Hanna näkee, että on tilaa luovuudelle ja kokonaisvaltaiselle ajattelulle, ja hän pitää sitä yhteistyön parhaana tavanomaisena.
”Minat ovat se, että olen utelias ja kuunteleva. Pidän kokonaisnäkemystä elossa ja mietin jatkuvasti, kuinka tärkeää on, että jokainen henkilö on motivoitunut. Olen iloinen nähdessäni ihmisiä kasvavan ja olen hyvä juhlistamaan pieniä askelia. Tiedän, että ne voivat olla suuria askelia jollekin.”
Hanna toivoo, että hankkeet edistävät uusia ajattelutapoja, avoimempia viranomaisia, joissa yhteistyömahdollisuudet ja yhteistyö ovat lisääntyneet, ja että yksilölliseen työhön soveltuvat älykkäät menetelmät ovat osa jokapäiväistä elämää.
”Meidän päätökseen saattamassamme konferenssissa haluan kuulla osallistujia kertomassa matkastaan ja tällä tavoin edistää muiden inspiroitumista. Sen kautta heidän matkansa antaa meille oppia ja laajentaa näkökulmia.
FI 
SV 
EN 
ES 
AR 
TR