Miten traumaperäinen stressi kehittyy? Miten se vaikuttaa terveyteen? Ja miten me, jotka työskentelemme kohderyhmän kanssa, voimme hoitaa näitä ihmisiä oikein? Psykologi Frida Johansson Metso työskentelee Punaisen Ristin kidutuksen ja sotavammojen kuntoutuksen osaamiskeskuksessa. Keskus keskittyy potilasryhmää koskevaan tutkimukseen. Tällä viikolla Conecto piti aiheesta mielenkiintoisen luennon.
Mahdollisesti traumatisoivan tapahtuman määritelmä on, että emme voi kuvitella sitä ennen kuin se tapahtuu. Kukaan ei voi kuvitella, kuinka voimattomalta ja kauhistuneelta saatat tuntea itsesi.
"Pieni adrenaliinipiikki saa meidät stressaantumaan, mikä auttaa meitä pysymään terävinä. Mutta jos joku osoittaa meitä aseella päähän, adrenaliinipiikki voi olla uskomattoman korkea. Aivot periaatteessa huutavat. Se voi olla traumaattinen tapahtuma", Frida sanoo.
Ei pieniä tai hallittavissa olevia tapahtumia
Fridan luennon runkona oli osaamisen kehittäminen teoreettisella tasolla. Hän kävi läpi muun muassa posttraumaattisen stressin diagnoosia ja yhdisti sen työhön, jota teemme Lumenassa.
"Perustan työni pitkälti maahanmuuttajataustaisiin potilasryhmiin, koska se on kymmenen kertaa yleisempää ryhmässä, joka on paennut kidutusta ja sotaa Ruotsiin."
Frida uskoo, että useimmat meistä ovat kokeneet tai tulevat kokemaan traumaattisen tapahtuman jossain vaiheessa elämäämme.
"Se voi olla auto-onnettomuus, ryöstö, kodittomaksi joutuminen tai työpaikan menettäminen. Tai kuten monet Fridan tapaamat potilaat, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa ja joutuneet pakolaisiksi."
Stressiherkkyys säilyy
"Useimmat meistä kestävät yksittäisen tapahtuman. Se, miten selviämme siitä, vaikuttaa siihen, miten selviämme loppuelämässämme. Jos pystyn käsittelemään tapahtuman hyvin, selviän siitä vahvempana. Aiemmin ajateltiin, että jokainen, joka kokee jonkin tapahtuman, saa PTSD:n."
Nykyään se nähdään tapahtuman ja tautireaktion välisenä yhteytenä. Terveydenhuollossa keskitytään edelleen usein laukaisevaan tapahtumaan.
"Jos voimme hoitaa koko tapahtumasarjaa yksittäisen tapahtuman sijaan, voimme puuttua stressiherkkyyteen. Sitten voidaan hoitaa potilasta. "
Traumaperäisen stressihäiriön diagnoosiin liittyy selkeitä oireita, kuten tunkeilevia muistoja, niin sanottuja takaumia, lisääntynyttä jännitystä, välttelyä sekä negatiivisia ajatuksia ja tunteita.
FI 
SV 
EN 
ES 
AR 
TR